Seitsemän veljestä Kansallisbaletissa

Koreografi Marjo Kuusela herätti legendaarisen tarinan jälleen henkiin baletin keinoin. Säveltäjä Eero Ojasen tekemä musiikki ja Kuuselan koreografiat toivat Oopperatalon päänäyttämölle Juhanin, Tuomaksen, Aapon, Simeonin, Laurin, Timon ja Eeron.

Tarina alkoi siitä, kun veljesten äiti oli kuollut ja hänen hautajaisiaan vietettiin. Siitä käynnistyi reilun kahden tunnin mittainen tanssiesitys kolmessa näytöksessä. Veljesten asusteista oli pääteltävissä, että kyseessä oli Seitsemän veljestä.

Itse olen nähnyt tuon teoksen Edvin Laineen ohjaamana elokuvana sekä Jouko Turkan televisiosarjana. Nyt näin sen ensimmäistä kertaa balettina. Odotukset olivat suuret, sillä Aleksis Kivi ja tämä tarina kuuluu omiin suosikkeihini.

Ensimmäinen ja toinenkin näytös meni hieman ihmetellessä eikä sieltä ollut havaittavissa Kiven tarinaa kuin vain hitusen verran. Tuntui kuin olisi katsonut jotain muuta kuin Seitsemää veljestä. Kyllähän tässä Venlan kosinta oli ja tappelukin sieltä tuli, mutta silti tuntui siltä, kuin alku olisi edennyt vauhdilla eikä katsoja pysynyt perässä, missä mennään.

Tauon jälkeinen kolmas näytös oli sitten kahta edellistä näytöstä huomattavasti selvempää ja pysyi perilläkin, että mitä tapahtuu. Ainoa vaan, että tuntui tarinan olevan hieman eri, mihin itse on tottunut. En voi väittää, että niitä asioita, mitä tässä baletissa oli, ei olisi Kiven kirjoittamassa kirjassa, koska kirjaa en kokonaisuudessaan muista vielä lukeneeni.

Silti itselleni jäi tunne, että tämä baletti muistutti vain etäisesti Seitsemää veljestä. Ehkä ne odotukset sitten olivat liian kovat. Odotin, että musiikki olisi ollut lähellä sitä, mitä Seitsemästä veljeksestä on totuttu niin elokuvien kuin teatteriesityksien osalta, mutta esimerkiksi Seitsemän miehen voima- kappaletta ei kuulunut. Se oli pienoinen pettymys ainakin itselleni.

Hauskoja pieniä yksityiskohtia ja huumoria oli saatu baletin sekaan heitettyä. Kokemus oli kaikesta huolimatta kuitenkin viihdyttävä ja kuunnellessani katsojien keskinäistä keskustelua, niin moni tuntui pitävän esityksestä. Aploditkin esityksen jälkeen olivat raikuvat, joka kertoo tämän uponneen ainakin katsojiin.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti