Eväkkäät saalistajat eivät pelasta ikivanhaa sarjamurhaajatarinaa

Australialaisen Sean Byrnen kauhu-uutuus Dangerous Animals on lähtökohdiltaan herkullinen, mutta uppoaa kuin kivi pohjaan.

Bruce Tucker (Jai Courtney) kuskaa työkseen veneellään turisteja ihailemaan haikaloja Australian rannikolla. Hänellä on kuitenkin pimeä puoli. Mies on sarjamurhaaja, joka syöttää uhrejaan meren pedoille ja kuvaa mässäilyt videolle. Anivarhaisena aamuna hän kidnappaa rannalta sijaiskodeissa varttuneen surffarin Zephyrin (Hassie Harrison), joka kovan elämänkoulun kokeneena ei suostu kamppailutta välipalaksi. Maalla naisen katoamista hämmästelee tähän ihastunut kiinteistönvälittäjä Moses Markley (Josh Heuston), joka päättää hatarista lähtökohdista huolimatta selvittää Zephyrin kohtalon. Vuoden 1975 Tappajahai-elokuvasta lähtien hait ovat monesti olleet yleisön pelottimina, ja kun Dangerous Animals lyö eväkkäiden joukkoon kaksijalkaisen vaanijan, ei mikään voi mennä pieleen. Vai voiko?

Elokuva on Nick Lepardin ensimmäinen käsikirjoitus ja suoltaa liiaksikin nippelitietoa haista ja kalojen elintavoista. On selvää, että Tucker on hai-intoilija, mutta uhreille pidetyt luennot alkavat ennen pitkää maistua puulta. Dialogia olisi voinut rutkasti rikastuttaa. Myös Mosesin ja Zephyrin silmänräpäyksessä alkanut romanssi tuntuu hieman turhalta. Asiat olisi voinut pitää yksinkertaisempina ja keskittyä hyvän ja pahan väliseen kamppailuun vanhassa veneessä keskellä ulappaa. Courtney toimittaa valkokankaalle hyytävän konnan ja Harrison on fantastinen vastavoima, mutta kaikki on koettu ennenkin.

Byrne ei ole ensimmäistä kertaa kauhuelokuvan ohjaksissa, ja hän osaa ottaa rituaalinomaisesti toteutetuista surmatöistä irti oleellisen. Miehen kolmas pitkä elokuva on lopulta kuitenkin vain yksi ylipitkä sarjamurhaajafilmi lisää niin monen kaltaisensa joukkoon, ettei tienaa kuin sen pakollisen yhden tähden viidestä. Meren vaarat aukeavat katsojalle 13.6.2026.

Teksti: Janne Kaarenoja

Kuvat: Mark Taylor, © Animal Holdings Pty Ltd.