Ajaton valkoinen kuolema juhlii 50-vuotista taivaltaan

Stephen Spielbergin elokuvaa Tappajahai juhlitaan tänä vuonna upeasti restauroidun 50-vuotisjuhlajulkaisun merkeissä.

Sain alkuvuodesta sopivasti luettua Peter Benchleyn vuonna 1974 kirjoittaman Tappajahain. Olin yllättynyt, sillä harvemmin olen törmännyt elokuvaan, joka on niin paljon parempi kuin sen pohjana oleva kirja. Spielberg karsi kaiken turhan pois ja nosti keskiöön miehen taistelun luontoa vastaan. Hyvä niin, sillä alkuperäisteos sopii paikka paikoin parhaiten lääkkeeksi univaikeuksista kärsiville.

Benchleyn kirjan alku tarjoilee lukijalle matkan merenpohjaan, jossa valkohai uiskentelee rauhallisesti kaikilla aisteillaan ympäristöään tutkien. Spielberg puolestaan menee suoraan asiaan ja syöttää yöuinnilla olleen kaunottaren louskuleualle John Williamsin kuolemattoman teeman säestämänä. Jo pelkästään Williamsin musiikki riittää takaamaan Tappajahaille aseman yhtenä mieleenpainuvimmista kauhukokemuksista. Musiikista Tappajahai kaappasikin Oscarin, samoin leikkauksesta.

Tappajahain ohjaajaksi kaavailtiin aluksi John Sturgesia, mutta tehtävän sai lopulta Kuoleman kilometrit (1971) ohjannut Stephen Spielberg, joka näki elokuvissa paljon yhtäläisyyksiä. Rekka-auton jyrinä pääsi jopa osaksi tappajahain kuolinkorinaa. Kirjailijan työstämä käsikirjoitus ei ollut lainkaan ohjaajan mieleen, ja tekstiä ruvettiin laittamaan uuteen uskoon. Mafian keinottelu kuvitteellisessa Amityn kaupungissa, kytevä mustasukkaisuus ja synkkä tunnelma korvattiin sympaattisemmilla hahmoilla ja nostamalla hain hyökkäykset keskiöön. Spielberg ei myöskään halunnut keskeisiin rooleihin suuren luokan tähtiä. 26-vuotiaan ohjaajan mielestä filmi olisi vaikuttavampi, jos pääosissa nähdyt näyttelijät olisivat ”samanlaisia kuin me muut.” Näin draamasta tuli kauhua.

Tuotanto meni yli budjetin. Muoviset hairobotit kärsivät vesivahinkoja ja avomerellä kuvatut kohtaukset hurjassa aallokossa aiheuttivat ongelmia. Hainpyytäjä Quintia näytellyt Robert Shaw ei osannut pysyä erossa alkoholista, ja se sai haitutkija Hooperin näyttelijän Richard Dreyfussin turhautumaan. Lopputulos ylitti kuitenkin tekijöiden villeimmätkin unelmat. Tappajahai rikkoi lippuluukuilla ennätyksiä ympäri planeettamme ja pysytteli kaikkien aikojen tuottoisimpana elokuvana aina ensimmäisen Star Warsin ilmestymiseen saakka kaksi vuotta myöhemmin.

Muistan nähneeni Tappajahain 12-vuotiaana ja pelkäsin pitkään, että valkohai hyökkäisi sängyn alta yöllä. Nuo uhkakuvat eväkkäästä muistuvat vielä tänäkin päivänä mieleeni. Vuonna 2012 tuijotin Gansbaaissa Etelä-Afrikassa valkoista kuolemaa silmästä silmään enkä pelännyt enää. Maailman vaarallisin eläin rikkoi kamerani sillä reissulla loiskauttamalla vettä päälleni – ja se on minun Amityni.

Teksti: Janne Kaarenoja