Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilan lavalle on perustettu kevään ajaksi lääkärin vastaanotto. Yleisöä hoitamassa on kolme todella taitavaa näyttelijää, jotka osaavat hauskuuttaa katsojia taitavasti.
Ismo Leikolan ja Kalle Pylvänäisen käsikirjoittaman sekä Otto Kanervan ohjaaman Saikkua, kiitos!- näytelmä ei ole tavallinen näytelmä eikä sitä voisi oikein revyyksikään kutsua. Se on jotakin sellaista, mitä ei liiemmin ole aikaisemmin teattereiden lavoilla nähty.
Se on kahden tunnin mittainen sketsiohjelma, jossa hahmot ja tarinat vaihtelevat illan aikana. Näytelmää katsoessa tuli mieleen vanhat sketsisarjat, joissa Mikko Kivinen ja kumppanit esittivät hauskoja hahmoja.
Saikkua, kiitos- näytelmässä ei ollut sen ihmeemmin kyse hauskoista sketsihahmoista, mutta kohtaukset olivat hauskoja, sketsinomaisia. Musiikkipätkät, joissa kolmen kopla Kivinen, Pylvänäinen ja Ville Keskilä lauloivat lauluja, joiden rytmit ja sanat jäivät päähän soimaan.
Kivinen on tunnettu koomikko, joka on nähty jo vuosikaudet erilaisissa sketsiohjelmissa, lähtien yhtyeensä Lapinlahden lintujen tekemistä sarjoista. Kalle Pylvänäinen on hieman tuntemattomampi nimi suurelle yleisölle, kun taas kaikki muistavat Ville Keskilän Kotikadun Teemu Luotolana.
Vaikka Keskilä tunnetaankin vakavammasta roolistaan, niin Saikkua, kiitos- näytelmässä mies oli kuin syntynyt koomikoksi. Ilmeilyt ja eleet olivat sellaisia, jotka saivat yleisön kerta toisensa jälkeen räjähtämään naurunremakkaan.
Näytelmä oli nauruhermoja herisyttävä, mahtava kokemus, jollaista viihteellisen teatterin tuleekin olla. Sketsimuotoinen näytteleminen sopi hyvin teatterinlavalle ja tällaisiakin juttuja on syytä tehdä lisää. Tämä oli näytelmä, joka voi saada myös sellaisia ihmisiä katsomoon, jotka eivät muuten teatterista välitä. Raskas tämä ei ainakaan ollut.
Teksti: Joni Hildén
Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri, Saikkua, kiitos, Anna Karatvuo
Suomi 
Svenska
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?