Seitsemän veljestä säväytti Suomenlinnassa

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja pitkin vuotta on ollut erilaisia juhlavuoden tapahtumia sekä esityksiä. Sellainen on tänä kesänä myös Suomenlinnassa, kun kesäteatterin lavalla esitetään Ryhmäteatterin Seitsemän veljestä- näytelmä. Aleksis Kiven kirjoittama ja Kari Heiskasen Ryhmäteatterille sovittama sekä ohjaama näytelmä sai ensi-iltansa Suomenlinna 15. kesäkuuta.

Odotukset nimenomaan tätä näytelmää kohtaan olivat suhteellisen isot, olenhan varhaislapsuuteni elänyt niissä maisemissa, jossa Aleksis Kivikin omaa taivaltaan läpi kulki, Tuusulassa. Siellä myös Kivi sekä Seitsemän veljestä juurtui ilman muuta nuoren miehenalkuun.

Tarina oli siis ennakkoon tuttu ja tiesi jo, että mitä ainakin voisi olla tuloillaan. Näytelmän alku oli jo vakuuttava, oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun ennen teatterisaliin menoa tyypilliseen Suomenlinnan kesäteatterin tapaan, ulkopuolella ollut tervetuliaispuhe antoi jo osviittaa tulevasta. Vielä sisällä kännykän sulkemiskehotus kertoi, mitä tuleman pitää.

Alusta lähtien näimme, kuinka hyvin näyttelijät olivat omaksuneet roolihenkilönsä ja jokainen veljes oli juuri sellainen, kuin ne ovat kirjoitettu. Voisi sanoa, että roolitus oli onnistunut tässä näytelmässä, varsinkin veljesten osalta. Tosin täytyy myöntää, että alkuun hieman mietitytti, että oliko Juhania näytellyt Santtu Karvonen hieman heiveröinen rooliinsa, mutta vauhtiin päästyään, ei todellakaan ollut.

Karvonen toi omilla ilmeillä ja lausahduksillaan muuten vakavaan näytelmään huumoria. Voisi sanoa, että miehen näyttelemä Juhani ylsi ainakin lähelle sitä, mihin Esko Salminen ylsi Turussa 1970-luvulla. Salmisenkin tulkitsema Juhani heitti väliin humoristisia kommentteja, kuten Karvosenkin tulkitsema Juhani.

Itselleni teatterin lavalla ja muutenkin uusi tuttavuus oli Eeroa näytellyt Elias Keränen, joka pienen googlauksen jälkeen paljastui erään mainoksen kasvoksi. No enpä osannut yhdistää katsoessani näytelmää, mutta vaikutuksen hän teki näyttelijänä. Hän laittoi itsensä täysillä peliin, joka näkyi myös lavalla ja näytti yleisölle olevansa näyttelijä, jolla on edessä loistava tulevaisuus.

Keräsen ilmeet, sanat ja kaikki olivat jotakin aivan uskomatonta. Kokonaisuutena miehen roolisuoritus oli jotakin aivan sanoinkuvailemattoman ihanaa ja ihastuttavaa. Hän on todellinen luonnonlahjakkuus. Voin vannoa, että tästä miehestä tulemme kuulemaan vielä tulevaisuudessakin, sen verran upeata roolityöskentely oli.

Kokonaisuutena voi sanoa, että näytelmä oli aivan huikea katselukokemus ja siitä jäi erittäin hyvä mieli. Sellainen kuva jäi, että en ollut ainoa, joka piti näkemästään. Näyttelijöiden suoritukset, lavasteet, valot sekä kaikki muu toimivat mielestäni täydellisesti eikä tylsää hetkeä esityksen aikana tullut kertaakaan, vaikka se kestikin kolme tuntia.

Vahva suositus kaikille, että tämä on näytelmä joka kannattaa mennä katsomaan. Voisin melkein väittää, että tämä näytelmä oli tasollisesti jopa parempi kuin Turun Kaupunginteatterissa tehty kehuttu versio 1970-luvulla. Tosin sen olen nähnyt vain television välityksellä, jolloin siitä energiasta puuttuu osa.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: Ryhmäteatteri