Sata lasissa -revyy – Parasta UIT:ta vuosikausiin

Paikalla katsomassa ensi-iltaa oli suomalaisen viihdemaailman kerma, lukuisia upeita näyttelijöitä kuten itseoikeutetusti tietysti rouva UIT, Marjatta Leppänen. Paikan päälle oli saapunut myös Suomen virallinen ääni, UIT:ssa kesällä 2006 Lisää letkua- revyyssä ihmisiä ihastuttanut Arvi Lind, kuten myös toisen polven uittilaisen Paavo Kinnusen äiti Satu Silvo oli tullut nykyisen miehensä kanssa katsomaan poikansa esitystä. Silvo oli mukana vuonna 1994 Tunti torvisoittoa- revyyssä.

Vaikka katsomo vilisi tähtiä ja TV:stä tuttuja julkkiksia, niin illan päätähdet viilettivät Peacockin lavalla. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin tunnelma ennen ensi-iltaa oli odottava. Jännitys kihelmöi jopa katsomossa saakka. Liekö taiteen tekijöiden vatsanpurut vai mitkä kutkuttivat myös jokaisen katsojan mahassa.

Lopulta valot sammuivat katsomosta ja pienen hiljaisen hetken jälkeen verhojen väliin kohdennettiin valo. Juhlallisella äänellä paikalle kutsuttiin illan arvovaltainen vieras, joka paljastui Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön Lennu-koiraksi. Lennu-koiran alkushow oli hämmästyttävä ja aivan mahtava, se oli hyvä alku kohti erinomaista iltaa.

Todellinen kliimaksi koettiin siinä vaiheessa, kun lavalle tuli parin metrin korkeudelta karismaa. UIT:n vuosikymmenten vakiokasvo Jussi Lampi asteli estradille liilaan pukeutuneena. Hän valloitti yleisönsä heti ja vielä viimeisetkin hämäläiset siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tahdit Popedan tutusta kappaleesta Pitkä kuuma kesä, mutta uusin sanoin, alkoivat soida. Oli ensimmäisen lauluesityksen aika.

Tuon lauluesityksen jälkeen edessä oli mitä huimempia sketsejä ja lauluesityksiä. Esitykseen varattu puolitoista tuntinen meni kuin siivillä ja nauruhermot olivat koko sen ajan kyllä erityisen paljon koetuksella. Mieleenpainuvia ja jopa suurimpia aplodeja sekä naurun pyrähdyksiä saaneita kohtia olivat ne, joissa Mikko Penttilä saapui estradille Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hahmossa.

Tämän vuoden revyy kunnioittaa satavuotiasta Suomea, niin olisihan se väärin, jos koko Suomen itsenäisyyden ajan kansaa viihdyttänyttä, suomalaisen iskelmän pioneeria, Dannya ei lavalla nähtäisi. No olihan se siellä, oman Erikansa kanssa. Tosin Danny oli vuokrannut omien kiireidensä takia Jussi Lampin vartaloa esiintymistään varten.

Kuten jo aiemmin tuli esille, oli lavalla myös toisen polven uittilainen Satu Silvon sekä legendaarisen näyttelijän Heikki Kinnusen poika Paavo Kinnunen. Nuorukaista lavalla katsoessa ei voinut välttyä ajatukselta, että estradilla oli nuori Heikki Kinnunen, niin paljon samaa näköä pojassa oli ja näyttelijän taidotkin olivat aivan isänsä veroisia.

Pakko vielä ennen loppukaneettia todeta, että Mikko Penttilä teki itseeni vaikutuksen niin Donald Trumpina kuin laulajanakin. Lopun iskelmissä saimme kuulla mahtavaa, komeaäänistä laulua Penttilältä. Tähän todettakoon sekin, että näin tämän Donald Trumpin hahmon nyt ensimmäistä kertaa, vaikka hän saamieni tietojen mukaan on kyseistä hahmoa esittänyt myös Putouksessa, jota on tullut vähän vähemmän seurattua viime vuosina.

Tämän vuoden UIT:n revyyssä jokaiselle oli jotakin ja kaikki ikäryhmät oli otettu huomioon varsin hienolla tavalla. Perinteitäkään ei ollut rikottu ja lopussa oli perinteinen laulukavalkadi, josta sai aina miettiä, mistä kappaleesta on kyse. Siinäkin kohtasi hyvin nykyisyys ja entisyys, kun iskelmien lisäksi mukaan oli laitettu nykyisten nuorten artistien kappaleita.

Peacockin lavalla tänä kesänä nähtävä Sata lasissa -revyy on ehkä jopa parasta UIT:ta mitä on nähty vuosiin. Reija Wäreen johdolla tämän vuoden ensamble on onnistunut tuotoksessaan erinomaisesti eikä puolentoista tunnin esityksen aikana kertaakaan tullut tunnetta, että milloin tämä loppuu. Voin erittäin lämpimästi suositella kaikille tätä esitystä.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: Joni Hildén (Kaksi ensimmäistä), Mirkku Merimaa (alin kuva)