Lilla Teaternin alkusyksyn ensi-iltana on Kaj Korkea-ahon kirjoittamaan romaaniin perustuva näytelmä Röda rummet. Näytelmän on ohjannut Milja Sarkola ja pääosissa ovat Riko Eklundh sekä Mikko Kauppila.
– Tämä kertoo nuoresta kirjailijasta, jota Mikko Kauppila esittää, joka haluaa Helsingistä halvalla asunnon. Kaverinsa yllyttämänä laittaa Hufvudstadsbladetiin ilmoituksen, että voisi kirjoittaa kirjan sitä vastaan, jos saa kämpän Etelä-Helsingistä. Yksi vastaus tulee ja se on tämä esittämäni Aimo Kangas, joka siihen vastaa, Eklundh kertoo näytelmän lähtökohdista.
Näytelmässä Aimo Kangas haluaa, että hänen elämästään kirjoitetaan kirja. Nuori kirjailija ja Aimo Kangas alkavat tapailemaan toisiaan.
– Siinä syttyy, ei niin helppo, tarina heidän välilleen. Tietynlaista hyväksikäyttöä, mutta ei ole niin selvää, kumpi käyttää kumpaa. Valtasuhteita, haluja ja sitten myös tämän Aimo Kankaan seksuaalinen, paitsi he ovat molemmat homoja, mutta Aimo Kankaan seksuaalinen maailma on aika erikoinen fetissimaailma ja siitäkin vielä sellainen alaosasto, Eklundh valottaa.
35 vuotta ammatissa ja nyt vasta toinen homorooli
Riko Eklundhille Aimo Kankaan roolihahmo on hyvin mieleinen siinä suhteessa, että hän pääsee näyttelemään homoseksuaalia. Eklundh itse on avoimesti homoseksuaali, mutta siitä huolimatta pitkän uran aikana homon rooleja ei ole kovin montaa tullut.
– Olen ollut ammatissa 35 vuotta ja tämä on näyttämöllä rooli melkein sadasta roolista. Se on hyvin harvinaista ja se kyllä kertoo jotain meidän yhteiskunnastamme, ja Suomesta. Siis tällaiset roolit ovat yleistyneet 10-15 vuoden aikana, niitä ei ollut melkein ollenkaan silloin, etenkään 80-luvulla, kun opiskelin TEAK:issa. Näistä asioista ei puhuttu ollenkaan, ei ollut mitään esikuvia ja varmaan osittain sen takia, en itse tajunnut olevani homo.
– En voinut tulla kaapista, koska en ymmärtänyt, mitä olin. Se tuli vasta sitten, itse asiassa vasta teatterikorkeakoulun jälkeen. Olin aika vanha siihen, 26-vuotias, kun tajusin ja siitä se sitten lähti liikkeelle. Luulin, että olin jotenkin epäseksuaalinen olento, mutta ei se niin ollut, Eklundh naurahtaa.
Kun hän oli tullut itselleen kaapista ulos, ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa, kun lähimmät kaverit ja lähisukulaiset saivat tietää. Hyvin pian tuon jälkeen hän esiintyi julkisesti televisiossakin homoseksuaalina ja osallistui ajankohtaisohjelmaan.
– Kun parisuhteen rekisteröimisestä oli paljon juttua, kun Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa jo oli, mutta ei Suomessa. Osallistuin silloisen poikaystäväni Aki Koiviston kanssa, olimme sellaisessa ajankohtaisohjelmassa ja olin jo suomenruotsalaisittain vähän tunnettu hahmo, Eklundh kertoo.
Palaute ei ollut niin positiivista
Esiintyminen televisiossa julkisesti homoseksuaalina ei ollut kaikille mieleen ja palaute ei aina ollut niin positiivista. Siihen aikaan julkisuudessa ei vielä esiintynyt kovin montaa avoimesti homoseksuaalia, joten Eklundhia voidaan pitää jollain tavalla myös uraauurtavana sen suhteen.
– En silloin ajatellut sitä niin isona mutta nyt jälkikäteen, jos ajattelee kun siitä on jo 30-vuotta kohta. Se oli kyllä aika rohkeata.
Eklundh koki, että hänen oli tehtävä jotain asian hyväksi ja siksi esiintyminen omalla naamalla televisiossa asian puolesta oli se, mitä hän pystyi tekemään. Hän kertoo, että Pride-marssilla ei ole kovin usein ollut, mutta tuohon aikaan oli muutamaan kertaan. Siihen aikaan Pride tunnettiin Suomessa nimellä vapautuspäivät.
– Muistan kun Tampereella olin -95 tai jotain ja meitä oli muutama sata ja nyt on 50 000 tai 100 000, mitä oli tänä vuonna ihmisiä. Mutta nyt en ole osallistunut, koska ne ovat keskellä kesää, kun olen tuolla ulkosaaristossa enkä viitsi sen takia tulla sieltä pois, Eklundh paljastaa.
Esikuvia kaivataan
Vaikka on jokaisen oma asia tulla ulos kaapista, näkee Eklundh silti merkitystä sillä, kertovatko julkisuudesta tunnetut henkilöt avoimesti omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Ei pelkästään siksi, että asiat paranisivat, vaan myös seksuaalivähemmistön edustajille sillä on merkitystä.
– Esikuvia tarvitaan, jotta tajuaa sen, että en ole yksin ja minusta voi tulla mitä vaan. Usein olen vetänyt yhtälöä siihen, kun kuulun toiseen vähemmistöön, koska olen suomenruotsalainen. Ruotsinkielisenä suomalaisena on myös tärkeätä nähdä, että voi tulla pääministeri tai voi tulla tähti jossain. Luulen sen olevan kaikille vähemmistöille tärkeätä nähdä, vaikka kuulun tähän vähemmistöön, minusta voi tulla joku julkisuuden henkilö, joku tärkeä tyyppi, joka voi tehdä maalle, maailmalle tai taiteelle jotain.
Silloin, kun Riko Eklundh oli nuori mies ja mietti omaa itseään, ei esikuvia ollut samalla tavalla esillä kuin tänä päivänä. Siihen aikaan ainoa televisiosarja, jossa esiintyi homoseksuaaleja, oli Kupla.
– Se oli hankala tulla kaapista ulos, kun ei ollut mitään esikuvia. Ikään kuin homoja ei olisi ollut olemassa. Niitä ei ollut näyttämöllä eikä elokuvissa. Televisiosarjassa Kupla oli yksi homohahmo, jonka muistan. Nyt melkein jokaisessa sarjassa on sellainen, että pitää olla ainakin yksi. Siihen aikaan niitä ei ollut missään.
Ensimmäinen homorooli Lainahöyhenissä
Vasta 90-luvulla alkoi tulla ensimmäisiä näytelmiä, joissa oli mukana myös homoseksuaalisia hahmoja. Eklundh itse oli mukana ensimmäisessä Suomessa esitetyssä näytelmässä, jossa pääosissa olivat homot. Hän itse esitti tuossa näytelmässä heteroa.
– Olin mukana ensimmäisessä Lainahöyhenissä Åbo Teaternissa. Sitä pidettiin riskinä ja sitten siitä tuli sen teatterin suurin menestys kautta aikojen. Se kertoo jotain Suomesta, jos Suomessa pienessä tai keskisuuressa teatterissa tehdään uusi musikaali, niin kuin tämä oli. Jos se onnistuu hyvin, viiden vuoden sisällä tai kymmenen ainakin, se on kiertänyt kaikki maakuntateatterit ja miksi ei Helsingissäkin
– Mitä tapahtui, La Cage aux Folles (Lainahöyhenissä) oli suuri menestys 90 kertaa loppuunmyyty. Ei tapahdu mitään, menee ennen kuin se tehdään seuraavaan kerran Suomeen laitosteatteriin ja silloin Svenska Teaterniin Helsingissä, missä sain tehdä ensimmäisen homoroolini ja se oli aivan mahtavaa, Eklundh myhäilee.
Eklundhin mukaan Lainahöyhenissä oli kiltti näytelmä verrattuna siihen, mitä on luvassa Lilla Teaternin lavalla, kun Röda rummet saa ensi-iltansa torstaina. Näytelmän tekijäkaartissa Eklundhin lisäksi on sateenkaarivähemmistöön kuuluvia useampiakin, joka on myös merkki siitä, että eteenpäin on menty.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Ilkka Saastamoinen / HKT, Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?