Ehkä yksi vuoden odotetuimmista ensi-illoista on keskiviikkona 28. heinäkuuta 2021, kun Renny Harlinin ohjaama elokuva Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily pääsee vihdoin valkokankaalle yleisön ihasteltavaksi. Odotukset ovat olleet suuret nimenomaan siksi, että elokuvan on ohjannut Hollywoodissakin kyntensä näyttänyt Renny Harlin.
Luokkakokouksen tyylilaji ei tietenkään ole lähelläkään sitä, millaisia elokuvia olemme tottuneet Harlinilta näkemään, sillä hänen elokuvansa ovat olleet hyvin toimintapitoisia ja vakavia, kun tässä taas kyseessä on puhdas komedia.
Kaksi aiempaa Luokkakokous- elokuvaa ovat olleet melkoista säätöä ja nauruhermoja kutkuttavia komediallisia seikkailuja, jossa mieskolmikko käy toilailemassa pitkin maita ja mantereita. Tässä kolmannessa osassa sama toilailu jatkuu, mutta nyt siihen on tullut vielä yksi toilailija lisää Pertti Sveholmin esittämän Akselin myötä.
Akseli on Antin (Sami Hedberg) dementoitunut ja pyörätuolissa istuva isä, joka haetaan palvelutalosta mukaan sinkkuristeilylle. Tuomas (Jaajo Linnonmaa) ja Nippe (Aku Hirviniemi) ovat päättäneet piristää Anttia, joka rypee itsesäälissä avioeronsa jäljiltä. Ajatuksena heillä on, että sinkkuristeily, josta Antti voisi löytää naisen, piristäisi häntä.
Nipellä on tyypilliseen tapaansa omat vaivansa, jotka häiritsevät hänen eloansa ja sinkkuristeily saattaa ehkä tuoda apua myös niihin vaivoihin. Tuomas taas on oma itsensä, rokkistara, joka yrittää varastaa show’n, vaikka tahtookin ystävilleen hyvää.
Renny Harlinin tyyliin elokuvassa on mukana myös toimintaa ja ajoittain löytyy myös amerikkalaisista toimintaelokuvista tuttuja takaa-ajokohtauksia. Elokuvan teknisestä puolesta, kuvista ja muista niihin liittyvistä elementeistä huomaa, että tekijänä on ollut ohjaaja, joka on ohjannut isommissa ympyröissä.
Vaikka elokuvan budjetti tuskin on kovin suurehko ollut, on elokuvaan tehty ratkaisuja, jotka tuovat ison meren takaisen meiningin katsojalle. On näyttäviä stuntteja, nousevia kuvakulmia ja hidastettuja kohtauksia.
Kun kaikissa Rennyn aiemmissa elokuvissa olemme tottuneet näkemään viittauksia Suomeen aina jollakin tavalla, oli tässä elokuvassa sitten viittauksia Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Ajoittain, kun lavasteita katseli, luuli katsovansa amerikkalaista komediaelokuvaa. Sen verran oli panostettu muun muassa matkaseurueen sviittiin, joka oli siis selkeästi kuvattu studiossa.
Onneksi elokuva ei ollut pelkästään studiossa sisäkohtauksien osalta kuvattu, vaan oli myös aitoja ympäristöjä. Elokuvaa oli kuvattu muun muassa Tallinkin m/s Silja Europa- aluksella ja osa kuvista oli Viking Linen aluksilla kuvattuja kohtauksia.
Elokuva ei ollut täydellinen, siinä häiritsi varsinkin kohtaukset, joissa katsojalle jäi hieman myötähäpeän tunne. Se lienee tosin tarkoitettukin käsikirjoituksessa. Tuttuja kasvoja elokuvassa oli joitakin, mutta paljon oli myös suurelle yleisölle tuntemattomia näyttelijöitä muissa rooleissa, joka toi tietyllä tavalla uuden tuulahduksen elokuvaan.
Lavasteista ja elokuvan kuvauksellisuudesta on ehdottomasti annettava täydet pisteet, mutta kokonaisuutena elokuvalle ei aivan täysiä pisteitä voi antaa. Kaikesta huolimatta elokuva on sellainen, joka kannattaa käydä katsomassa.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Solar Films / Petri Mast ja Juho Korpela
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?