Lontoosta kotoisin oleva elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Joel Hopkins tarjoilee tuttuun tapaan elokuvakansalle romanttisen komedian. Vaikka Hampsteadin perustarina vaikeuksien voittamisesta ja rakkauden löytymisestä on nähty monta kertaa aiemmin, ei filmi pitkästytä.
Esittelyjakson jälkeen tarina käynnistyy, kun Emily Walters (Diane Keaton) bongaa kiikareillaan joessa uimassa olevan ikätoverinsa. Donald Horner (Brendan Gleeson) asuu yksin rakentamassaan pienessä hökkelissä metsikössä joen toisella puolen. Uteliaisuus vie lopulta voiton ja Emily päättää tehdä lähempää tuttavuutta erakkomaisen Donaldin kanssa. Pian selviää, että Emilyn tavoin myös Donald on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Kaksikko ryhtyy taisteluun Donaldin maatilkun puolesta Emilyn löydettyä miehelle suunnatun häätöilmoituksen. Orastava romanssi on valmis kuten myös mielenosoittajat puolin ja toisin. Kitkaa luonnollisesti aiheuttaa Donaldin olemusta karttava Hampsteadin asukaskunta ja kun valmiiseen soppaan tuodaan vielä mustasukkainen Emilyn ihailija, ovat draaman elementit kasassa. Hymyä huuleen tuo monasti nähty oikeussalikohtaus, jossa syytetty haastaa oikeuslaitoksen maallikon viisauksilla.
Hopkinsin edellinen elokuva oli Pierce Brosnanin ja Emma Thompsonin tähdittämä Love Punch vuodelta 2013, mutta Hampstead onnistuu kaikilla alueilla paremmin kuin ohjaajan edellinen filmi. Keatonin ja Gleesonin kemiat pelaavat yhteen ja he tekevät loistosuoritukset vapaaehtoistyössä olevana leskenä ja yrmynä hautausmaalla viihtyvänä hylkiönä. Gleesonin hahmo, tämän komea parta ja olkihattu tuovat mieleen jossakin määrin jopa kirjailija Ernest Hemingwayn. Sivuosassa nähdään Varjojen laakso -tv-sarjassa vastenmielistä rikollista näytellyt James Norton. Hampstead itkettää, hymyilyttää ja on rentouttavaa viihdettä. Se toimii perinteisenä romanttisena filminä eikä ole ylipitkä. Pisteluokitus on 3 / 5.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Nick Wall
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?