Annabelle: Creation onnistuu monella sektorilla paremmin kuin edeltäjänsä Annabelle (2014). Elokuva pitää otteessaan ja onnistuu säikyttelyssäkin. Valitettavasti se sortuu lopussa samaan mihin monet muutkin elokuvat: pitkitettyyn loppukohtaukseen, jossa kauhuefektit alkavat toistaa itseään.
Annabelle: Creation alkaa esittelemällä meille maalaisidyllin keskellä isossa talossa asuvat herra ja rouva Mullinsin (Anthony LaPaglia ja Miranda Otto) sekä heidän tyttärensä Been (Samara Lee). Bee kuolee traagisesti auto-onnettomuudessa ja kaksitoista vuotta myöhemmin Mullinsit päättävät muuttaa ison talonsa orpokodiksi. He ottavat luokseen asumaan sisar Charlotten (Stephanie Sigman) johtaman orpojen tyttöjen porukan. Salaperäinen talo kätkee monia salaisuuksia, joita ei suinkaan ole tarkoitettu selvitettäväksi. Elokuvan päähenkilö on vammautunut Janice (Talitha Bateman), joka löytää Annabelle-nuken ja päästää pahuuden valloilleen.
Annabelle: Creation menee niiden harvojen elokuvien joukkoon, joissa jatko-osa on edeltävää parempi. Käsikirjoittajana toimii edellisestä nukkekauhustakin vastannut Gary Dauberman. Uutukaisessa hän nostaa panoksia kuljettamalla lapsikatraan jumalan selän taakse Texasin moottorisahamurhat -elokuvan miljöötä muistuttaviin maisemiin. Tämän lisäksi huoneet joihin ei saa mennä ovat kuin kutsu häihin uteliaille penskoille. Annabelle-nukestakin katsoja saa jatko-osassa paljon enemmän irti. Elokuva tarjoilee muutaman todella hyvän twistin ja liittää Annabelle-filmit toisiinsa sujuvasti. Loppua kohden mentäessä meno kuitenkin vesittyy. Kohtaukset, joissa heikommat hyppäävät kirkuen penkeistään muuttuvat turhan ennalta arvattaviksi, kun lapset pyrkivät pakoon talon kauhuja.
Miljöön lisäksi pelkästään hyvää voidaan puhua elokuvan musiikista ja valaistuksesta. Niillä luotu tunnelma saa öisen ison talon nostamaan niskavillat pystyyn. Varsinkin ensimmäiset kuvat Annabelle-nukesta pienessä komerossa ovat komeita pelottavuudessaan. Bateman on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt esiintyä jo muutamassa elokuvassa television lisäksi. Hän tekee nappisuorituksen hieman muista syrjäytyneenä Janicena ja saman voi sanoa Janicen parasta kaveria näyttelevästä Lulu Wilsonista.
Ohjaajana on David F. Sandberg, josta Hollywood innostui, kun miehen Ruotsissa yhdessä vaimonsa kanssa tekemä lyhytelokuva ”Lights Out” sai huomiota (2013). Hän sai rahat toteuttaa filminsä täyspitkänä elokuvana valtameren toisella puolen vuonna 2016, mutta pimeyden herättämä kauhu ei toiminut yhtä hyvin koko illan elokuvana. Daubermanin tavoin myös Sandberg nostaa siis tasoaan. Annabelle: Creation on parempi kuin monet muut viime vuosina ilmestyneet kauhuelokuvat ja ansaitsee 3 / 5 pistettä.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Courtesy of Warner Bros Pictures
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?