Myrskyluodon Maija vakuutti Helsingin Kaupunginteatterissa

Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä esitetään tänä syksynä suurmusikaali Myrskyluodon Maija. Anni Blomqvistin teksteihin ja Lasse Mårtenssonin alkuperäismusiikkiin perustuvan nä ytelmän on ohjannut Kaupunginteatterin lavalle Kari Rentola. Dramatisoinnin on tehnyt Seppo Parkkinen ja laulujen sanoista vastaa Maija Vilkkumaa.

Esitys tuo Suuren näyttämönä lavalle häivähdyksen 1800-luvun saaristolaiselämää, elämää Ahvenanmaalla, jonne alkuperäisteoskin on kirjoitettu. Musikaali on tarina rakkaudesta, tarina elämän karuista kohtaloista saaristossa, myrskyävän meren keskellä, luonnon armoilla. Näyttämölle oli tuotu tuo pauhaava meri, täydessä komeudessaan erinäisin lavastein, kuten saaristokin.

Näytelmä alkoi, legendaarisella ja mahtipontisella Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maija sävellyksellään. Kappale kulki koko esityksen ajan mukana, vaikka ensimmäiset laulun sanat eivät olleetkaan Myrskyluodon Maija- kappaleesta, vaan siinä laulettiiin silakan kalastamisesta. Mieleen tuli hetkittäin kuin olisi katsonut oopperaa, niin isossa roolissa musiikki ja laulu oli näytelmässä.

Sitä mielikuvaa vahvisti vielä sekin, että lavalla väkeä oli lähes yhtä paljon kuin tyypillisessä oopperaesityksessä. Myös lavasteet olivat sen verran mahtipontisia, lisättynä sillä musiikilla, että mieleen tuli viime kevään vierailut Kansallisoopperassa. Ja mainittakoon, että se mielikuva ei missään nimessä tehnyt näytelmästä huonompaa, vaan päinvastoin.

Näyttelijävalinnat olivat onnistuneita, joista mainittakoon ehdottomasti upeaääninen Laura Alajääski, joka sen lisäksi, että osasi laulaa, osasi myös näytellä. Hänestä huokui se olemus, mikä Myrskyluodon Maijalla on. Eero Saarinen, Maijan isän Vestergårdin roolissa, oli jälleen kerran mahtava. Hän muotoutui lavalla aidoksi ahvenanmaalaiseksi kalastajaksi.

Maijan aviomiestä Jannea näytellyt Aaro Wichmann näytti myös juuri sellaiselta ahvenanmaalaiselta kalastajalta kuin kuvitella saattaa. Mainita täytyy myös suutari Pelleä näytellyt Antti Timonen, jonka laulu ituoli äärettömän upeaa kuultavaa ja joka kerta hän sai suorituksestaan yleisöltä isot aplodit. Erityismaininta on annettava myös Matti Rasilalle, jota ei maskin takaa ollut edes tunnistaa.

Jotta ei menisi täysin suitsutukseksi, niin on todettava, että dramaturgisesti alkua olisi voinut vähän enemmän kehittää. Nyt tuli hieman sellainen tunne, että tarina pomppi alussa ilman minkäänlaista punaista lankaa. Kunnolla näytelmä lähti käyntiin vasta Maijan ja Jannen häiden jälkeen. Ennen sitä tarina oli sillisalaattia ja se oli sitä ehkä turhan pitkän aikaa.

Harmittelin myös sitä, että sellaiset vahvat ja upeat näyttelijät kuin Matti Olavi Ranin ja Kari Mattila oli jätetty turhan pieniin rooleihin. Toki heidän hahmoillansa ei välttämättä enempää olisi ollut antaa tarinalle tai ehkä Erkerillä, Jannen isällä olisi saattanut olla, mutta Sjöbergillä välttämättä ei.

Kaiken kaikkiaan Myrskyluodon Maija oli mahtava kokemus ja voisi jopa sanoa, että on myös hintansa väärtti. Parhaimmillaanhan katsoja saa pulittaa tästä musikaalista 97 euroa. No rahaa on kyllä palanut varmasti tämän tekemiseen, lavasteisiin ja musiikkioikeuksiin, joten kyllä sen hinnan myös ymmärtää. Viihteen Olohuone antaa vahvan suosituksen tälle musikaalille.

Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Tapio Vanhatalo, Myrskyluodon Maija, Helsingin Kaupunginteatteri