Improvisaatioteatteria Suomen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä, kun Minttu Mustakallio ja Ville Virtanen päästetään vauhtiin Samuli Laihon säestämänä. Ilta sai lentävän lähdön, kun heti alkuun näyttelijät aloittivat yleisölle flirttaamisen. Ensimmäinen uhri löytyi eturivistä, josta tehtiin laulu.
Tästä se lähti vasta alkuun ja erilaista vitsintynkää sekä hauskoja toteamuksia sateli näyttelijöiden suusta. Pilkkakirveitäkään ei unohdettu, vaan osansa saivat niin Kansallisteatterin ylinäyttelijä Esko Salminen kuin pääjohtaja Mika Myllyaho.
Kuten hyvään improvisaatioon ja huumoriin kuuluu, ei alapään juttujakaan ollut unohdettu. Tosin aivan niin paljon niitä ei viljelty kuin olisi voinut. Siihen varmasti syynä yleisössä ollut alaikäisten määrä.
Näyttelijät Minttu Mustakallio ja Ville Virtanen laittoivat itsensä peliin lavalla joka solullaan. Heidän välisen luottamuksen, jolla toiselle pystyi antamaan tilaa, aisti katsomoon saakka. Lavalla oli kaksi huippuluokan ammattilaista, jotka pistivät parastaan ottaen yleisön mukaansa, myös silloin, kun tuli stipluja.
Koko illan salissa hehkui yhtenäisyys, joka oli niin näyttelijöiden kuin myös yleisönkin. Se tapa, millä näyttelijät ottivat yleisön ja loi Pienelle näyttämölle yhtenäisyyden, kodikkuuden tunteen, oli aivan ällistyttävä. Tuntui kuin kaikki oltaisiin oltu yhtä esitystä, niin aukotonta se vuorovaikutus yleisön ja näyttelijöiden välillä oli.
Yksi kohtaus, mistä on kuitenkin annettava hieman risuja, oli se, kun aiheena oli Shakespearen tyyli. Se ei mennyt aivan nappiin, vaikka hauska olikin. Kohtauksessa meni parodioiminen ylitse ja toivottavasti ei ollut Mika Myllyaho katsomassa, koska muuten voisi kaksikosta mennä Shakespearen roolit sivu suun.
Improvisaatio on vaikea taiteen laji, joka voi helposti mennä siihen, että lavalla olevat näyttelijät touhuavat jotain eikä siinä ole päätä eikä häntää. Minttu ja Ville onnistuivat omasta urakastaan niin, että koko ajan tuli jotakin järkevää, eikä homma lähtenyt käsistä.
Minttu sekä Ville pyörii muutamien esitysten turvin nyt keväällä ja voin lämpimästi suositella tuota pari tuntista jokaiselle huumorin ystävälle. Ette tule katumaan!
Teksti: Joni Hildén
Kuva: Suomen Kansallisteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?