Vuodesta 2015 lähtien on Suomen Kansallisteatterissa esitetty Arto af Hällströmin ohjaamaa Luulosairasta. Näytelmä sai ensi-iltansa huhtikuussa 2015 Pienellä näyttämöllä, mutta sai siirron viime syksynä Suurelle näyttämölle.
Alun perin Arganin rooliin oli kaavailtu ylinäyttelijä Esko Salmista, mutta selkävaivat estivät lopulta miehen harjoittelun ja tilalle pestattiin Jukka-Pekka Palo. Valinta ei ollut huono, sillä Palo loisti Arganin roolissa.
Loistavana näyttelijänä tunnettu Palo esitti luulosairasta miestä juuri niin kuin kuvitella saattoi. Jo ensi hetkistä lähtien hän otti yleisönsä laskiessaan lääkkeiden arvoa, joita häneen pumpataan. Yksi tarinassa keskiössä olleista asioista oli se, jotta luulosairaat huomaavat sairautensa olevan typerää, tuli näytelmässä hyvin esille.
Palo onnistui karismallaan tuomaan roolihahmoonsa juuri niitä elementtejä, joilla yleisö saatiin mukaan. Vaihtelevat mielialat iloisesta rähjäävään ukkoon ja mahtavasta perheenpäästä pieneen poikaan olivat lahjakkaan näyttelijän rakentamaa illuusiota.
Minttu Mustakallion esittämä palvelustyttö Toinette tuki näytelmässä hyvin Arganin tarinaa ja toi oman mausteensa omanlaisella tyylillään, ajoittain erittäin hauskalla sellaisella. Mustakallio eläytyi rooliinsa täysin ja hän oli rakentanut hahmolleen jopa erikoisen kävelytyylin, sellaisen puoliksi niiavan.
Jos Arganin ja Toinetten roolihahmoihin oli valittu erinomaiset näyttelijät, niin samoilla linjoilla voidaan olla myös Arganin toisen vaimon Bélinen näyttelijävalinnassa. Pirjo Luoma-aho oli juuri sellaisen rahanahneen kotkan näköinen, joka kärttysi rikkaalta mieheltään vain rahaa.
Tämä tuotiin yleisölle selväksi jo hyvin aikaisessa vaiheessa, kun Juha Variksen näyttelemä notaari herra Bonnefoi käsiä hieroen uteli Arganilta tietoja varakkuudesta ja vääriä neuvoja antaen yritti saada hyväuskoisen miehen lankaan. Selvästi kohtauksesta selvisi, että Béline oli juonessa mukana.
Näytelmän toinen tarina oli Arganin tyttären naittaminen. Argan halusi naittaa tyttärensä Angéliquen (Kreeta Salminen) lääkäriksi valmistuneelle Tuomas Diafoirukselle, mutta Angélique olikin rakastunut toiseen mieheen, Cléanteen (Harri Nousiainen).
Arganin motiivit olivat selvät, hän halusi sukuun lääkärin, joka voisi hoitaa tätä luulosairasta miestä. Poikkeuksellisesti Ilja Peltonen näytteli tätä Tuomas Diafoirusta. Oma tuntumani oli, että hän sopi rooliin täydellisesti, esittämään pikkuisen hölmöä kosijaa.
Roolihan normaalisti on Petri Liskin ja jotenkin en vain osaa kuvitella Liskiä tuohon rooliin nyt, kun näin sen Ilja Peltosen esittämänä. Todennäköisesti Liski olisi ollut aivan mahtava roolissaan, mutta tällä kertaa se jäi valitettavasti näkemättä.
Antti Pääkkönen puolestaan osoitti Juha Variksen ohella erinomaisen muuntaumiskykynsä. Pääkkönen esitti näytelmässä sekä herra Diafoirusta ja herra Purgonia. Hahmojen ero oli kuin yöllä ja päivällä vaikka molemmat olivatkin lääkäreitä.
Samoin Juha Variksen esittämä herra Bonnefoi oli niljakas notaari eikä oikeastaan yhtään Juha Variksen näköinen. Ensin mieleeni tuli aivan toinen näyttelijä. Sitten taas Arganin veljen Béralde roolissa Varis näytti enemmän itseltään ulkoisesti. Se ei tarkoita silti sitä, että olisi näytellyt itseänsä, vaan kyllä roolisuorituksena Béralden rooli oli onnistunut.
Miettiessäni, että näytelmää on esitetty Suomen Kansallisteatterissa loppuunmyydyille saleille jo useamman vuoden, niin kuinka se on yleisönsä kerännyt. Nähtyäni näytelmän, voin vakuuttaa sen, että turhaan ei Luulosairasta ole ohjelmistossa roikotettu. Se on näytelmä, joka on vain nähtävä. Moliéren klassikko. jonka näkemistä suosittelen jokaiselle, varsinkin niille, jotka sairastavat luulosairautta.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Suomen Kansallisteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?