Dario Argenton vuonna 1982 ohjaama Tenebre – Pelkoa ei voi paeta oli itselleni todella positiivinen yllätys. Kauhua ja jännitystä yhdistävä elokuva on muistutus ajasta, jolloin loistavasti rakennettu juoni oli tarinan pääosassa, eikä jäänyt tehosteiden varjoon.
Tapa, jolla Argento houkuttelee katsojan mukaansa pimeyden spiraaliin, on lähes hypnoottinen. Päähenkilö kirjailija Peter Neal (Anthony Franciosa) joutuu keskelle raakojen murhien sarjaa, jonka keskipisteessä on hänen juuri julkaistu kirjansa Tenebre. Tästä alkaa väkivallan ja ruumiiden täyttämä tie, joka Nealin on kuljettava karmeaan loppuun asti.
Ohjaaja Argento on selvästi imenyt vaikutteita Alfred Hitchcockin tuotannosta tarinaa kootessaan. Kun keitokseen lisätään Luciano Tovolin vangitseva kuvaustyyli, lopputuloksena syntyvästä tuotoksesta voivat ottaa mallia kaikki elokuvia nykypäivänä tekevät. Katsojalle ei syötetä valmiiksi avattua kokonaisuutta, vaan yleisö joutuu itse nappaamaan vähitellen tihkuvat vihjeet.
Tenebre on täynnä toinen toistaan upeampia näyttelijöitä, jotka on roolitettu aivan nappiin. Peterin työteliäs ja luetettava avustaja ja ystävä Anne (Daria Nicolodi) teki minuun todella suuren vaikutuksen. Nicolodi tuo hahmoonsa juuri sopivaa pehmeyttä, mutta samalla Anne on todella vahva nainen, joka ei tyydy tuon ajan perinteiseen naisen rooliin.
Kun kirjoitan tätä, taustalla soi Claudio Simonettin, Massimo Moranten ja Fabio Pignatellin elokuvaan säveltämä lähes maagisen hieno musiikki, joka todellakin vie kuulijan uskottaman hienolle matkalle.
Tenebre saapuu erikoisnäytöksiin restauroituna englanninkielisenä versiona suomenkielisillä teksteillä. Elokuva nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa elokuvateattereissa sensuroimattomana. Elokuva sai Suomen valkokangasensi-iltansa 74 sekuntia leikattuna torsona vuonna 1988. Argenton mestariteos alkaa pyöriä teattereissa 13.9.
Teksti: Juho Kojima
Trailer: Film365
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?