Kansanmies Alatalo ei kursaile – Laulaa pyynnöstä vaikka pöytäseurueelle

Viihdetaitelijan ja entisen kansanedustajan Mikko Alatalon elämä on nyt kansien välissä.

Muun muassa Spede Pasasesta kirjan kirjoittanut toimittaja ja kirjailija Tuomas Marjamäki on saanut työnsä valmiiksi, kappaleiden Känkkäränkkä ja Ihmisen ikävä toisen luo takana olevan miehen tarina on saatu kansan luettavaksi.

– Tuomas teki paljon työtä tämän kirjan eteen. Olimme lapin mökillä ja vietimme monta päivää yhdessä. Hän nauhoitti yksinpuheluitani ja sitten loppuvaiheissa oli käynyt vielä läpi 40 isoa kansiota vanhoja lehtileikkeitäni, Alatalo kertoi.

Hengästyttävä kirjaprojekti

Marjamäelle kirjaprosessi oli omien sanojensa mukaan hengästyttävä, joka johtui siitä, että kohteena oli juuri Mikko Alatalo, hänen nuoruusvuosiensa idoli.

– Prosessi oli erittäin vaativa, koska kyseessä oli järkälemäinen kohde, Suomi-viihteen legenda. Ensin vähän hengästytti tämä homma, miten Mikon elämä, niin monine käänteineen saadaan näinkin pieneen, 544 sivua sisältävään kirjaan präntättyä, Marjamäki totesi.

Yhteistyö herrojen välillä sujui hyvin ja kirja saatiin hyvässä yhteisymmärryksessä ulos, vaikka joissain kohden pientä keskustelua tulikin.

– Minulla oli pitkiä listoja soittajista, joita koitin tuoda ja tyrkyttää Tuomakselle, johon hän vastasi, että ei niitä kukaan tavallinen kuulija halua kuulla, Alatalo paljasti.

Lopulta Alatalo myöntyi kirjailijan mielipiteeseen.

– Se on totta, koko soittajalistan kertominen olisi ollut turhaa.

Toimittajakollegan vinkistä vaari

Alatalo ei alun perin halunnut laulajaksi, vaan hän halusi palavasti ryhtyä toimittajaksi. Mikko löysi itsensä Ylen hommista kesällä 1972. Samassa paikassa töissä oli sittemmin urheilun puolelta tunnetumpi toimittaja Kari Mänty.

– Mikko oli erinomainen toimittajanalku. Hän perehtyi aina asiaan, niin paljon kuin suinkin aikaa jäi. Uutistoimittajallahan sitä aikaa ei aina jää kovin paljon, mutta kyllä hän selviytyi kaikista tehtävistään hyvin, Mänty kehui.

Vaikka Alataloa pidettiin osaavana toimittajana, silti hän valloitti ihmisten sydämet kesätoimittajien juhlissa esiintymisellään. Toimittajakollega jo silloin vihjasikin, mihin suuntaan tulevan kansanlaulattajan tulisi uraansa viedä.

– Kerroin hänelle, että ”Mikko tuohan on se sinun varsinainen alasi. Ei tämä uutistyö.” Mikko oli vakava nuori mies, joka sanoi: ”Ei hän halua jättää toimittajan töitä koskaan”, Mänty muisteli.

Toimittajan ura jäi lopulta taka-alalle ja leipä löytyi musiikin parista, jossa hän on uransa aikana tehnyt useita kappaleita, jotka ovat jääneet suomalaisten mieleen.

Monelle on vuosien saatossa tulleet tutuiksi niin Puuhamaan mainoslaulu kuin Viivy vielä hetki -kappale tai sitten joku laittaa suihketta kainaloon Maalaispoika oon -kappaleen tahdissa.

– En ole katunut valintaani. Suomi on täynnä hyviä toimittajia, mutta tuskinpa tällaista pohjoisen laulajaa, joka kertoo tätä siirtomaa-Suomen tarinaa. Sanoisin sen olleen pitkällä tähtäimellä hyvä asia, Alatalo pohti.

Siirtomaalaisten äänitorvi

Monia suosittuja kappaleita on vuosien varrella miehen kynästä ja kitarasta syntynyt. Lauluntekijälle itselleen tärkeimmät kappaleet löytyvät juuri niistä siirtomaa-Suomen kappaleiden kokoelmista, joita ovat muun muassa Yhdentoistavirran maa, Ajolähtö ja Kiiminkijoki.

– Ne kappaleet, jotka kertovat tästä muuttoliikkeestä, kun ihmisiä muutti Ruotsiin ja Etelä-Suomeen sieltä minun kotiseuduiltani. Ne ovat sellaisia pysyvämpiä ja niitä edelleen toivotaan, niin Ruotsissa kuin Suomessakin.

Lähellä miehen sydäntä on myös ne rakkauslaulut, kuten Syli, Hän hymyilee kuin lapsi ja Ihmisen ikävä toisen luo.

– Ne ovat olleet sellaisia, kun on ollut esimerkiksi syntymäpäiväkeikoilla, kun joku täyttää viisikymmentä ja hän toivoo näitä lauluja. Varsinkin naiset.

Laulu vaikka kesken baari-illan

Mikko Alatalo tunnetaan hyvin supliikkina miehenä ja hän ei hakeudu salin pimeimpään nurkkaan, vaan on avoin jokaiselle ihmisille. Kirjan esipuheessa kirjailija Marjamäki muisteli tapausta Levillä, kun he olivat kirjan tekomatkalla ja Alatalolta oli pyydetty ravintolassa laulua pöytäseurueelle. Näin myös oli tapahtunut.

– Ihmiset kokevat minut sellaisena kansanmiehenä, että en kursaile näissä. Voin tulla laulamaan, jos joku tulee pyytämään, että laula joku laulu. Se ei ole minulta pois, se kuuluu tähän reissumiehen rooliini, Alatalo päätti.

Laulut elävät yhä, kuten Mikko Alatalokin. Hän on siitä hyvin harvinainen tapaus, että hänen tuotantonsa sopii niin iäkkäämmille kuin nuoremmillekin kuuntelijoille. Jäämme odottamaan, vieläkö senaattorin kynästä tulee lisää kappaleita.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: Miikka Hildén, Joni Hildén