Kun poikkeat valtavirrasta, etkä ole hetero, tuo se elämääsi asioita, joita ei tule ajatelleeksi. Kuinka kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan? Näiden asioiden kanssa ovat painineet Essi, Katja, Karoliina, Lauri ja Matti.
Seksuaalista suuntautumista pohtiessa ja varsinkin miettiessä sitä, kuinka siitä kertoa tuttavilleen ja läheisilleen, saa mielen välillä mustaksi. Jotkut tarvitsevat asian miettimiseen myös ammattiapua.
– Kun olin pahimmillani, niin kävin psykologilla kertomassa, miten paska olo minulla on. Mitenkä toivoisin, että olisin hetero, niin ei tarvitsisi kärsiä, Karoliina muisteli.
Suuntautumisestaan kertomiseen liittyy paljon asioita, joita tulee miettineeksi. Perhekeskuksen perhe- ja pariterapeutin Terhi Väisäsen mukaan on syytä keskustella ensin jonkun turvalliseksi kokemansa henkilön kanssa.
– Joissakin tilanteissa voi olla hyvä pohtia asiaa vaikkapa jonkun ammattilaisen kanssa ja miettiä kuinka asiasta kertoisi vai haluaako kertoa ollenkaan, Väisänen pohti.
Psykologin luona käynyt Karoliina on suuntautumiseltaan biseksuaali. Kun suuntautuminen selkeni, toivoi hän olevansa silti hetero. Muille kertominen tuntui ahdistavalta. Kaikkein ahdistavimmalta sen kertominen tuntui omalle isälle.
– En voinut katsoa isääni edes silmiin, koska se pelotti, Karoliina kertoi.
”Juoksin autoon ja romahdin”
Puhuminen ammattilaisen kanssa auttoi Karoliinaa kertomaan omalle isälleen.
– Kun sain ne kolme sanaa ”en ole hetero” kerrottua, se oli ohi, Karoliina huokaisi.
– Sen jälkeen juoksin autolleni, suljin oven ja romahdin itkemään.
Karoliinan äiti ja sisko eivät yllättynyt hänen suuntautumisestaan. Isälle kertominen tuntui hankalalta ja ajatus siitä, että hänet hylättäisiin ja isä alkaisi vihaamaan, tuntui Karoliinasta pahalta.
– Ei isä tätä kasvokkain ole sanonut, mutta hän aavisti minun kuuluvan vähemmistöön ja haluavansa minun olevan vain onnellinen, Karoliina nieleskeli.
”Paras ystävä ahdistui”
Panseksuaalinen Katja kertoi suuntautumisestaan ensimmäisenä parhaalle ystävälleen, jonka luona oli yötä. Tytöt puhuivat ihastuksista eikä hän pystynyt enää pitämään kattilan kantta kiinni. Vastaanotto yllätti Katjan.
– Hän valitettavasti ahdistui uskonnollisen taustansa takia. Seuraavana aamuna hän oli kertonut perheelleen ja aamupalapöydässä vallitsi jäinen tunnelma, Katja kertoi.
Kertominen vaikutti Katjan ja hänen ystävänsä väleihin oleellisesti.
– Tämän uutisen jälkeen en voinut mennä enää heille yöksi, enkä voinut mennä ystäväni kanssa sinä iltana samaan aikaan saunaan, Katja harmitteli.
– Minun puolestani kuulemma rukoiltaisiin, että eheydyn.
Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä vakavia aiheita ja itselleen vieraiden asioiden ymmärtäminen voi joskus olla vaikeaa.
– Kaikki tunteet ja erilaiset tavat käsitellä niitä ovat sallittuja, mutta vanhemman tulisi ilmaista tunteensa ja ajatuksensa niin, ettei satuta, loukkaa tai huolestuta lastaan, Väisänen opasti.
”Pelkäsin hylätyksi tulemista”
Seksuaalisesta suuntautumisesta kertomiseen liittyy monia pelkoja. Essi pelkäsi tulevansa hylätyksi. Tunne siitä ei ollut aiheeton, vaikka äiti suhtautuikin asiaan hyvin.
– Isäpuolen kanssa välit menivät tukaliksi. Hänen katseestaan huomasi, että kuvotti ja oli pettynyt. Selvinpäin hän ei kuitenkaan koskaan sanonut mitään, Essi valaisi.
Isäpuoli ei ollut ainoa, joka ei Essiä hyväksynyt, sillä sukulaiset eivät uskoneet hänen olevan lesbo.
– On surullista, jos ihminen joutuu olemaan kaapissa lähipiiriltään.
– Kertoessaan seksuaalisesta suuntautumisestaan, on ihminen joutunut arvioimaan ovatko läheiset ihmiset riittävän turvallisia ja mitä kertomisesta mahtaa seurata, Väisänen avasi.
Homous pelasti ystävyyden
Kaapista ulostuleminen on hyvin vaikea asia monille, silti se useimmiten helpottaa ja siitä voi olla myös hyötyä. Se voi jopa pelastaa ystävyyssuhteen. Näin kävi oululaiselle Laurille, kun hän kertoi homoudestaan parhaalle miespuoliselle ystävälleen.
– Vietin paljon aikaa hänen naisystävänsä kanssa, jonka vuoksi hän tuli mustasukkaiseksi ja lopulta epäili suhdetta. Asia meni todella riitaiseksi ja ainoa tapa vakuuttaa hänet, oli tulla kaapista ulos ja kertoa homoudesta, Lauri kertasi.
Jos Katjan ystävä ahdistui tiedon saatuaan, niin Laurin ystävä koki helpotuksen tunnetta saatuaan tietää tämän homoudesta.
– Hän taisi olla suurimmalta osalta helpottunut, kun minulla ei ollutkaan suhdetta hänen naisystävänsä kanssa, Lauri naurahti.
Vaikka asiasta kertominen on useimmiten hyvä asia, niin Väisänen haluaa silti painottaa sitä, että se ei ole välttämätöntä. Jokaisella on erilainen tapa lähestyä suuntautumistaan.
– Joillekin on tärkeää puhua asiasta, toinen taas vaikenee.
”He eivät ole oikeita ystäviä, jotka eivät hyväksy”
Oman identiteettinsä hyväksymisessä ja tunnustamisessa isona asiana on myös se, että voi olla oma itsensä myös perheensä ja tuttaviensa keskuudessa.
– Se on helpottanut minua etenkin opiskeluaikana suuresti ja äidin kanssa on voinut puida aina kipeimmätkin asiat läpi. Kavereilta, jotka tietävät on saanut aina tukea, Pohjanmaalta kotoisin oleva Matti kiteytti.
– He eivät ole oikeita ystäviä, jotka eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen.
Matin viimeisessä lauseessa on totuuden siemen, sillä oikeat ystävät eivät hylkää, vaikka mikä tulisi eteen.
Faktalaatikko
Osa artikkelin henkilöistä esiintyy eri nimellä.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Seta, Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?