Jussi Vataselle Tuntematon sotilas oli raskasta, mutta pirun siistiä

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja sen kunniaksi Aku Louhimies on ohjannut Väinö Linnan kirjoittamasta Tuntemattomasta sotilaasta uuden version. Elokuva on järjestyksessään jo kolmas kirjasta tehty filmatisointi. Edvin Laine teki ensimmäisen vuonna 1955 ja Rauni Mollberg ohjasi uusintaversion vuonna 1985.

Vuoden 2017 Tuntemattomassa sotilaassa luutnantti Koskelaa näyttelee Jussi Vatanen. Kun hän kuuli ensimmäistä kertaa, että tekeillä on jälleen uusintafilmatisointi Linnan romaanista, yhtyi näyttelijä melko yleiseen mielipiteeseen.

– Muistan ajatelleeni, että kannattaako tätä tehdä enää uudelleen. Suomen sotiin liittyy niin monia uskomattomia ja traagisia ihmiskohtaloita, että esille olisi voinut nostaa jonkun muunkin tarinan, kertoo Vatanen.

Vatanen tuli kuitenkin myöhemmin toisiin aatoksiin, kun pohti, että tästä kiinnostuttaisiin myös varmasti ulkomailla.

– Elokuvankerronta on muuttunut Laineen ja Mollbergin päivistä niin paljon, ettei tätä voi edes niihin verrata. Tarina tulee kerrottua uudelleen nykypäivän mittapuulla. Mukana olevat kohtaukset kotirintamalta puolestaan muistuttavat yleisöä, että sotilailla oli muutakin elämää kuin sota, jatkaa Vatanen.

Kun roolitus alkoi, näyttelijä sai kutsun koekuvauksiin. Vatanen ei voinut olla tarttumatta tilaisuuteen, mutta suhtautui asiaan maltillisesti.

– Ajattelin ettei tästä passaa innostua liikaa. Toivoin vain hiljaa itsekseni, että pääsisin mukaan. Näyttelin kohtauksia Antero Rokkaa näyttelevän Eero Ahon kanssa roolitustilaisuudessa, muistelee Vatanen.

Kun puhelin soi ja Vatanen kuuli, että hän tulisi olemaan luutnantti Koskela, oli uutinen toisaalta mahtava, mutta myös pelottava. Tuntematon sotilas oli Vataselle hyvin tuttu ja hän tiesi varsin hyvin mihin sitoutui.

– Mietin aluksi, että miten tämän pystyy enää tekemään paremmin ja että mitä ne ihmisetkin tulevat sanomaan, kun näkevät minun roolisuoritukseni. Päätin sitten, että työnnän syrjään myyttisyyden ja merkitykset. Loppujen lopuksi Koskelahan oli vain yksi heppu muiden joukossa ja minulle rooli muiden ohessa, kertasi näyttelijä.

Aku Louhimies pyrkii elokuvissaan mahdollisimman lähelle autentisuutta. Tuntemattoman sotilaan tapauksessa vaatimustaso oli kova, kun piti päästä mahdollisimman lähelle todellista taistelutannerta.

– Opettelimme pitkään aseiden käyttöä ja kävimme ampumassa. Liikkeet, käskyt ja puhetavat piti olla hallussa. Saimme koulutuksellista tukea puolustusvoimilta. Meille kerrottiin taistelustressistä ja kuinka taistelutilanteessa toimitaan. Silloin minulle valkeni, että osaan ehkä kuvitella taistelutilanteen, mutta todellisen konfliktin keskiössä se ei riitä, valottaa Vatanen.

Kuvauksia edeltävä kevät meni kuntokuurilla. Painon putoaminen ja urheilu pohjustivat rankkoja kuvausviikkoja, mutta toisaalta kuvausten aikana metsässä yöpyminen ja kasvojen sekä vaatteiden tuhriutuminen toivat uskottavuutta elokuvaan.

– Olihan se raskasta, mutta samaan aikaan teki mieli pomppia tasajalkaa ja huutaa, että piru tämä on siistiä. Suosikkikohtaukseni oli se, kun Koskela piipahtaa kotona, näyttelijä paljastaa.

Teksti ja kuva: Janne Kaarenoja