Kaunis, nautinnollinen musiikki valtasi Suomen Kansallisoopperan, kun Pjotr Tšaikovskin säveltämä ja Alexandr Puškinin kirjoittama Jevgeni Onegin kajahti ilmoille. Tarina palavasta rakkaudesta, jota ei voi saavuttaa.
Tämä ooppera ei kertonut ainoastaan rakkaudesta, vaan myös ystävyydestä ja mustasukkaisuudesta. Tarina alkoi venäläiseltä maatilalta, jonne Jevgeni Onegin saapui yhdessä ystävänsä Lenskin kanssa. Siellä hän tapasi Tatjanan, joka rakastui Oneginiin välittömästi.
Tatjana tunnustaa rakkautensa Oneginille, mutta saa kuitenkin rukkaset. Onegin ei ole halukas naimisiin Tatjanan kanssa. Kuluu aikaa, kunnes Onegin saapuu Lenskin kutsusta, Tatjanan nimipäiväkutsuille.
Kutsuilla on koko tienoo. Onegin joutuu juoruilun kohteeksi. Tästä suivaantuneena Onegin päättää kostaa ja viettelee Lenskin morsiamen Olgan. Lenski tulee tästä mustasukkaiseksi ja haasta Oneginin kaksintaisteluun, harmikseen kaikkien kuullen.
Kaksintaistelu, joka käydään heti toisen näytöksen alussa, on oopperan käännekohta, jonka jälkeen esiin tulee Oneginin yksinäisyys ja tunnontuskat siitä, mitä tuli tehtyä. Tarina etenee vääjäämättä kohti loppunäytöstä, jossa taas Onegin ja Tatjana kohtaavat toisensa.
Ooppera oli hyvin tyypillisen venäläinen keisarismainen ooppera, josta henki se, mikä oli ajanhenki, kun Pjotr Tšaikovski on tuon säveltänyt. Pukuloisto suhteessa upeiden, kolmeen tasoon tehtyjen, lavasteiden ja mahtavan musiikin kera, teki tästä oopperasta ihailtavan ja nautinnollisen kokemuksen.
Esityksen kieli, venäjä, täydensi hyvin tätä spektaakkelia. Välttämättä tarina ei olisi edes toiminut suomeksi, vaan venäjäksi esitettynä tuli entistä enemmän esiin tarinan autenttisuus jossain Venäjän perukoilla.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?