Ai Weiwein uusin dokumentti on upea, joskin hieman liian pitkä. Hän tarjoilee kattavan ja karun kuvauksen pakolaisten tilanteesta Etelä-Euroopassa, poiketen myös muille samasta kriisistä kärsiville alueille.
Taiteilija Ai Weiwein taideteoksia oli Helsingissä nähtävillä Tennispalatsin Ham-taidemuseossa alkuvuodesta 2016. Nyt hän toimittaa Finnkinon valkokankaille uuden dokumenttinsa Human Flow. Se on järjestyksessään miehen kolmastoista dokumentti ja kertoo tämän hetken ehkä pahimmasta ongelmasta, pakolaiskriisistä.
Kuvaus on henkeäsalpaavaa. Laajat maisemakuvat Välimeren alueesta vuorottelevat sodan repimien seutujen ja ihmsikuvien välillä. Pakolaisten kasvoilta loistaa vallitsevan tilanteen tuoma epävarmuus ja pelko tulevasta. Yksi itkee kuolleita omaisiaan, toinen toivoo päättäjien kokeilevan yöpymistä pakolaisleirillä. Myös avustustyöntekijöitä ja erilaisten järjestöjen johtajia on saatu kameran eteen.
Weiwein dokumentti jää pitkäksi aikaa katsojan mieleen. Matka pakolaisten mukana kotiseuduilta Ranskan Calaisiin ja ruudulle pommitetut uutissähkeet sekä karut faktat saavat miettimään tilanteen lohduttomuutta. Kevennystä tuodaan teemaan sopivilla runoilla.
Human Flow’n heikkous on sen pituus. 140-minuuttisena järkäleenä filmi alkaa loppua kohden uuvuttaa. Weiwei kuljettaa katsojan myös Meksikon ja USA:n rajaa mukailevalle muurille, Saharan eteläpuolelle ja Aasiaan. Niiden kautta homma hieman leviää käsiin ja saa huokaamaan. Näin laajasti ei välttämättä olisi tarvinnut teemaa puida läpi. Dokumentti saa 3 / 5 pistettä. Human Flow on ensi-illassa 20.10.2017.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Human Flow
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?