Helsingin Kaupunginteatterin Ei kiitos puhuu siitä mistä puute

Helsingin Kaupunginteatteri – Ei kiitos – Kuvassa: Antti Timonen ja Vappu Nalbantoglu – Kuva © Aki Loponen, Pictuner Oy

Helmikuussa ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa sai näytelmä Ei kiitos. Näytelmä pohjautuu Anna-Leena Härkösen samannimiseen romaaniin ja sen on näytelmäksi dramatisoinut Heikki Paavilainen.

Mira Kivilän ohjaama näytelmä ei säästele sanojaan, vaan puhuttelee yleisöä juuri niillä asioiden oikeilla nimillä. Ei peitellä tai käytetä piilosanoja tuomaan esille sitä, mitä tarkoitetaan. Näytelmän aihepiiri on monelle pariskunnalle hyvin arkipäiväistä ja se herättää ajatuksia siitä, miten erilaiset ihmiset kokevat seksuaalisuuteensa.

Usein miehet kuvataan seksuaalisesti aktiivisina ja naiset päinvastoin sellaisina, jotka torjuvat. Ei kiitos- näytelmässä tilanne on toisinpäin. Päähenkilö Heli (Vappu Nalbantoglu) kaipaisi seksuaalista kanssakäymistä miehensä Matin (Antti Timonen) kanssa, joka puolestaan keksii kaikenlaisia tekosyitä sille, miksi ei nyt olisi sopiva hetki harrastaa seksiä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Ei kiitos – Kuvassa: Vappu Nalbantoglu, Antti Timonen, Aksinja Lommi ja Leenamari Unho – Kuva © Aki Loponen, Pictuner Oy

Oman mausteensa tarinaan tuo heidän tyttärensä Sissi ja Helin paras kaveri Manna, omilla neuvoillaan. Mannaa esittänyt Leenamari Unho, joka esitti näytelmässä peräti seitsemää eri roolia. Hänen mukautumisensa oli ilmiömäistä, hahmoista ei tunnistanut, että sama henkilö olisi niitä näytellyt.

Samankaltaisen kattauksen teki myös Sissiä näytellyt Aksinja Lommi, joka esitti viittä eri hahmoa näytelmässä. Molemmilla myös sukupuolikin vaihtui välillä, sillä Unho esitti ukkia, kun taas Lommi näytteli lomakohteen gigoloa. Keskeisessä roolissa näytelmässä oli myös Pyry Äikkään esittämä Jarno.

Helsingin Kaupunginteatteri – Ei kiitos – Kuvassa: Pyry Äikää, Antti Timonen, Vappu Nalbantoglu, Leenamari Unho ja Aksinja Lommi – Kuva © Aki Loponen, Pictuner Oy

Näytelmän lavastus oli yksinkertainen, mutta hyvinkin toimiva. Erikoistehosteilla saatiin luotua erilaisia mielikuvia ja erilaisia paikkoja näytelmään. Itse fyysinen lavastus ei lavalla vaihtunut kertaakaan, vaan sänky ja pöytä olivat alusta loppuun saakka. Seinät oli tehty valkoisesta kankaasta, johon sitten heijastettiin erilaisia tehosteita.

Studio Pasilan intiimissä salissa Ei kiitos pääsi juuri sellaisiin oikeutuksiinsa, joihin se kuului. Esitys tarjosi viihdyttävän parituntisen humoristisen tekstin parissa eikä kertaakaan tullut mieleen, että loppuukohan tämä näytelmä kohta. Aika vierähti kuin siivillä ja tavaraa oli sitäkin enemmän tarjolla. Viihteen Olohuone antaa vahvan suosituksen tälle näytelmälle.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: Aki Loponen, Pictuner Oy

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi