Teemu Nikin käsikirjoittama ja ohjaama Armomurhaaja on mustalla huumorilla maustettu brutaali puolitoistatuntinen. Pääosassa loistava Matti Onnismaa tekee samalla elämänsä roolityön.
Ensiesityksensä Night visions-festivaaleilla saavaa Armomurhaajaa on vaikea istuttaa mihinkään genreen. LoveMilla-luomuksella ihastuttaneen Teemu Nikin kolmas pitkä elokuva on eräänlainen trilleri, joka viljelee Coen-veljeksille ominaista sysimustaa huumoria. Lämmin romanssikin elokuvassa jää lopulta tylyjen tekojen varjoon.
Ensimmäisessä pääosassaan loistaa Matti Onnismaa Veijo Haukkana, pikkukaupungissa toimivana mekaanikkona. Siinä sivussa hän lopettaa sairaita eläimiä ja jakelee viisauksia niiden näkökulmasta. Eräänä päivänä Veijon pakeille saapuu Petri (Jari Virman), joka haluaa päästä eroon täysin terveestä elikosta. Luvattuaan Petrille tappaa koiran, Veijo kääntääkin kelkkansa ja rupeaa pitämään tästä huolta. Näin hän ajautuu törmäyskurssille Suomen sotureiksi itseään nimittävän nationalistiporukan kanssa.
Onnismaan muuntautuminen kuoleman kätyristä koston enkeliksi on vakuuttavaa tekemistä. Vähäpuheinen antisankari vierailee sairaan isänsä luona eikä anna eläinten kärsiä. Virman on myös hyvä roolissaan ja sivuosassa nähdään Hannamaija Nikander, masokismista nauttivana Veijon ihastuksena. Dialogi jätetään filmissä minimiin. Lauseet ovat lyhyitä ja niitä korostaa Suomen soturien voimasanoista koostuva elämöinti. Armomurhaaja ei sovellu kaikista eläinrakkaimmille ihmisille. Allekirjoittaneella tuli tippa silmäkulmaan jo ensiminuuteilla, kun kissa tuuditettiin ikiuneen. Niin vastenmielinen kuin onkin tunnelmaltaan, voi Armomurhaajalle antaa helposti neljä pistettä viidestä.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuva: It`s Alive Films
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?