
Suomen Kansallisteatteri lauantaina 29. elokuuta näytti puolityhjältä. Se ei silti tarkoittanut sitä, että näytelmä, jota iltapäivän näytöksessä esitettiin, ei olisi yleisöä kiinnostanut, vaan maailmanlaajuinen pandemia on aiheuttanut tilanteen, jossa perinteistä Kansallisteatteriakaan ei voida myydä täyteen.
Tilanteesta huolimatta teatterikokemus ei kovin pahasti kärsinyt, vaikka ihmiset olivat pakotettuina käyttämään salissa kasvomaskia. Istuminen kaksi tuntia kasvomaskin kanssa ei ole kovin mieluisalta kuulostava kokemus, ainakaan kaikille, mutta se on pieni hinta siitä, että teatterit säilytetään toimintakunnossa.
Jos ei jo ennen tätä ollut selkeätä, että teatterit on ehdottomasti pidettävä toiminnassa, antoi Suomen Kansallisteatterissa vielä muutaman esityksen verran pyörivä klassikko Kauppamatkustajan kuolema vihiä siitä, minkä vuoksi teattereita tarvitaan.

Tämä maailma on paikka, jossa on pitkään juostu pelkässä oravanpyörässä eikä se pidemmän päälle ole kovin terveellistä, ellei joskus ihmismieli saa hieman jotain muuta ajateltavaa sinne päänuppiin, jotain viihdykettä. Teatteri on paikka, missä mieli lepää ja voi hetkeksi unohtaa arkiset huolet.
Teatteri toimii erinomaisena ja kohtuu edullisenakin psykologina tai psykiatrina, mielentohtorina. Siellä voi kokea monenlaiset tunneskaalat, niin ilosta suruun ja parhaimmillaan katsoja voi samaistua erilaisiin elämäntilanteisiin, joita lavalla esitetään.
Yhtymäkohtia tosielämään
Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema on juuri oiva esimerkki siitä, jossa kerrotaan aivan tavallisten ihmisten kokemuksista. Moni voi samaistua Willy Lomanin hahmoon kauppamatkustajana, jonka elämä on mennyt ohitse tai Biff Lomaniin, jonka välit omaan isäänsä ovat kylmenneet, mutta toisaalta myös olemassa.

Yhtymäkohtia todelliseen maailmaan on näytelmässä hyvin paljon, jotka pistävät myös ajattelemaan. Siitä huolimatta katsoja voi nauttia erinomaisten näyttelijöiden roolisuorituksista. Hannu-Pekka Björkman Willy Lomanin roolissa oli jotakin aivan fantastista ja Aku Hirviniemi, joka on totuttu näkemään hyvin koomisista hahmoistaan, oli tässä vakavammassa roolissaan Biff Lomanin todella loistava.
Heikoksi ei jäänyt muidenkaan roolisuoritukset, vaikka jäivät näytelmässä Willyn ja Biffin varjoon, sen verran kovat olivat näiden kahden taiturin suoritukset. Toki mainita täytyy Samuli Niittymäki Happy Lomanina ja Kristiina Halttu Linda Lomanina.
Kuin Tauno Palo
Näytelmän aikana piti tosin kerran nipistää itseään, onko sitä enää elossakaan, vai onko maski vienyt hengen. Hetken aikaa näytti siltä, että lavalle olisi tullut Tauno Palo ilmielävänä.
En itse tosin ole Tauno Paloa ehtinyt elossa näkemään, vain elokuvien kautta, mutta hetken aikaa olin aivan varma, että lavalla olisi ollut Tauno Palo, tämä karismaattinen ja legendaarinen Suomi-Filmien tähti.
Kovin kaukaa ei tosin hakenut, sillä Ben Lomanin roolissa näyttelijä Tauno Palon poika Jukka-Pekka Palo, joka oli kuin ilmetty isänsä. Hänen karismaattista roolisuoritusta olisi näytelmässä katsellut mielellään pidempäänkin. Toki enempää ei ollut tähän tarinaan mahdollisuutta.

Kauppamatkustajan kuolemalla on vain kaksi esitystä enää jäljellä ja molemmat ovat loppuunmyytyjä, joten sitä ei enää tällä näytäntöperiodilla voi mennä katsomaan ellei ole jo lippua taskussa. Muita näytelmiä pyörii niin Kansallisteatterissa kuin muissakin teattereissa ja nyt on todistettu se, että teatterissakin voi käydä turvallisesti, vaikka pandemia vielä maailmaa rasittaakin.
Mennään sen tukemaan teatterin tekijöitä ja käydään katsomassa näiden huikeiden ammattilaisten tuotoksia. Sen voi tehdä turvallisesti ja teatterit huolehtivat siitä, että tartuntariski on erittäin pieni.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Mitro Härkönen / Suomen Kansallisteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?