Legendaarinen Pyynikin kesäteatteri oli vuorossa keskiviikkoiltana. Vaikka teattereita on tullut kierrettyä, on tämä jäänyt vielä kokematta. Siihen tuli nyt muutos, kun vierailin katsomassa Pesänjako–musiikkikomediaa.
Tähän heti alkuun, ennen kuin alan näytelmää arvostelemaan, haluan todeta itse teatterista muutaman sanan. Palvelutaso teatterilla oli hyvä ja myyntipisteitä oli monessa paikassa, joka takasi koronaturvallisen ostamisen.
Turvallisuus oli otettu huomioon kaikin puolin ja maskeista muistuttavia kylttejä oli joka puolella sekä siitä myös kuulutettiin. Yleisön sisään ja pois päästäminenkin oli hoidettu koronaturvalliseksi, joten voi sanoa olleen turvassa teatterissa.
Maininnan arvoista on toki myös sekin, että teatterin alkamisessakin oli joustoa, sillä kello 18 merkitty näytelmän alkaminen ei ihan toteutunut, sillä vielä viimeisiä katsojia valui katsomoon viittä yli kuusi.
Lantio heilui kuin Bjurströmillä
Entä sitten itse näytelmä? Odotukset olivat totta kai isot, kun katsoi näyttelijäkaartia sekä muuta tekijäporukkaa. Lisämausteensa odotukseen teki Tuure Kilpeläisen erinomainen musiikki. Pettymystä ei näyttelijäkaarti eikä musiikki tehnyt.
Tosin näytelmän aloitus, kun Lari Halme alkoi laulamaan Hyvä, paha, ruma mies– kappaletta, sai kyllä hieman miettimään, että mitäköhän tästä tulee. En tiedä oliko lievää epävarmuutta vai mitä, mutta ihan ei nappiin tuo aloitus mennyt.
Vaikka alku olikin hieman pettymys, parani suoritus illan vanhetessa huomattavasti ja Lari Halme jätti erittäin positiivisen kuvan. Kuului jopa kommentteja, joissa Halmeen hyvästä laulutaidosta oltiin yllättyneitä. Itseeni vaikutuksen teki myös Lari Halmeen notkea lantio, joka heilui kuin Marco Bjurströmillä aikanaan.
Kehuja ansaitsee ilman muuta myös uusi tuttavuus Senni Raappana, jonka lauluääni lumosi Pyynikin teatteriyleisön ja jätti varjoonsa näytelmän kokeneet naisnäyttelijät Mari Turusen ja Sari Siikanderin, jotka lumosivat toki omalla näyttelijäntyöllään. Raappanan ääni oli jotain aivan fantastista kuunneltavaa, jota olisi mielellään kuullut soolo-osuutena enemmänkin kuin sen yhden kerran.
Käsikirjoitus onnistunut luomus
Näytelmän musiikki oli hienoa, toki Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaanit takasivat jo sen, mutta myöskään näyttelijät eivät onnistuneet tuhoamaan näitä upeita kappaleita, joka kertoo näyttelijöiden musiikillisesta ammattitaidosta. Kappalevalinnat olivat osuvia ja kohtauksiin erittäin hyvin soveltuvia.
Näytelmän käsikirjoitus, josta vastasivat Sami Hintsanen, Ville Pusa, Jani Karvinen sekä näytelmän ohjannut Marika Vapaavuori, oli onnistunut tuotos komediaa ja pientä draaman poikasta. Ainoana miinuksena voisi sanoa, että toinen näytös olisi voinut olla hivenen pidempi. Nyt väliajan jälkeen tuntui siltä, että mentiin liian nopeasti loppuratkaisuun.
Vaikka tämä näytelmä ei sinne klassikoiden joukkoon yllä, on tämä erittäin onnistunut kesäteatterinäytelmä, joka sai katsojan unohtaa arkisen maailman hetkeksi ja sai kokea tunteiden vuoristorataa naurusta aina kyyneleisiin saakka. Varsinkin lopun tapahtumat saivat varsinkin herkemmälle katsojalle silmät kostumaan.
Vielä noin viikon verran pyörivää Pesänjako– näytelmää voi hyvällä syyllä suositella katsottavaksi jokaiselle Tampereella kävijälle tai siellä asuvalle. Akseli Hintsanen-Pusa-Karvinen-Vapaavuori ovat luoneet hyvän tarinallisen kokonaisuuden, jossa Tuure Kilpeläisen musiikki tukee itse tarinaa.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Harri Hinkka / Pyynikin kesäteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?