Elokuva-arvostelu: Odotus elokuvassa paljasta pintaa ja ajattelemisen aihetta

Perjantaina ensi-iltansa sai elokuva Odotus. Elokuva on Aku Louhimiehen ja Inka Kallénin käsikirjoittama, ja Louhimiehen ohjaama draamaelokuva. Rooleissa nähdään Kallénin lisäksi Aku Hirviniemi, Andrei Alén sekä Adeliina Arajuuri.

Odotus elokuvaa on saanut nimensä mukaisesti odottaa pitkän tovin, sillä se on kuvattu jo 2020 kesällä. Koronatilanne on aiheuttanut ensi-illan viivästymisen ja nyt vihdoin se on saatu valkokankaille.

Itse elokuva on tarina saaressa asuvasta pariskunnasta, jonka luokse tulee Aku Hirviniemen esittämän Mikon vanha opiskelukaveri Olavi (Andrei Alén). Elokuvan keskeisin hahmo on Inka Kallénin näyttelemä Elli.

Heti elokuvan alusta lähtien on havaittavissa hyvin suuri seksuaalinen lataus, joka kestää liki elokuvan loppuhetkille saakka. Olisi helppo sanoa, että elokuva on pehmopornoa, mutta sen nimittäminen pehmopornoksi olisi silti loukkaus Odotusta kohtaan.

Vaikka seksillä ja seksuaalisella latauksella on merkittävä asema elokuvassa, on siihen kietoutunut monenlaisia vivahteita. Vahvasti elokuvassa astutaan sellaiseen maailmaan, jota ei kovin usein suomalaisessa elokuvassa näe tai elokuvissa ylipäätänsä, että nainen olisi seksuaalisesti keskiössä jonain muuna kuin pornoelokuvien objektina.

Elokuva kerrotaan Ellin näkövinkkelistä ja siinä päästään hyvin näkemään hänen kamppailunsa omassa parisuhteessa, seksuaaliset himot ja vankina olemisen tunne. Siinä tuodaan myös omalla tavallaan esille Mikon tuntemuksia ja sitä, miten suhtautuu niihin tapahtumiin, joita elokuvassa lopulta tapahtuu.

Elokuvan näyttelijätyö oli loistavaa, kuten näiltä huippuosaajilta voi myös odottaa. Aku Louhimiehen ohjaus on onnistunut, kuvakulmien valinnat ja se aitous paistaa kyllä elokuvasta läpi. Ajoittain tuli tunne, että itse olisi ollut siellä valkokankaalla osallisena tapahtumaan.

Vaikka elokuva nykyiseen elokuvamaailmasta eroten oli suhteellisen hidasliikkeinen ja tietyllä tavalla ajoittain jopa hivenen tylsähkö, nappasi se katsojan silti aina mukaansa ja toi mieleen vanhoja kotimaisia kesäelokuvia elokuvien kulta-ajalta, mustavalkokaudelta. Tauno Palon ja Ansa Ikosen sijasta rooleissa olivat Hirviniemi, Kallén ja Alén.

Poiketen myös mustavalkokaudelta, oli tässä elokuvassa paljon paljasta pintaa näkyvillä, mutta se paljaan pinnan näkyminen oli perusteltua ja ne oli kuvattu siten, että kunnioittavuus näyttelijää kohtaan oli pidetty yllä eikä näytetty enempää kuin oli tarvetta.

Kokonaisuutena ajatellen, elokuva oli toimiva, jossa oli monta eri tasoa ja antoi myös ajattelemisen aihetta parisuhteiden koukeroista ja siitä, kuinka ihmiset ovat yksilöitä, vaikka ovatkin parisuhteessa ja kuinka ongelmia voidaan ratkaista monella tavalla. Vahva suositus elokuvan katsomiselle.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: Odotus-elokuvan kuvamateriaali

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi