Andrea Berntzen loistaa ensimmäisessä pääroolissaan elokuvassa U July 22


The Kings`s Choice elokuvan ohjannut Erik Poppe rakentaa todella tiiviin tunnelman elokuvassa U-July 22. Norjassa tapahtuneesta tragediasta on varmasti kirjoitettu kaikki mahdollinen, mutta tämä elokuva tuo kokonaisuuteen mielestäni puuttuvan palan. Poppe ja näyttelijät onnistuvat luomaan Utøyan saarelle olleiden nuorten keskuudessa vallinneen kauhun uskottavalla tavalla.

Yli 500 nuorta oli 22.7.2011 kokoontunut poliittiselle kesäleirille Oslon ulkopuolella olevalle saarelle. He joutuvat aseistetun, äärioikeistolaisen ajattelijan hyökkäyksen kohteeksi. Aiemmin hyökkääjä pommitti hallituksen rakennusta Oslosta, minkä jälkeen hän siirtyi Utøyan saarelle. Tässä ensimmäisessä fiktiivisessä Utøyan tapahtumia käsittelevässä elokuvassa tutustutaan Kajaan (18) ja hänen ystäviinsä. Elokuvassa nuoret järkyttyvät Oslon pommituksista ja vakuuttavat perheilleen olevansa kaukana tapahtumien polttopisteestä. Yhtäkkiä saarella kuullaan laukauksia ja turvallinen ilmapiiri on poissa. Seuraamme Kajaa hänen yrittäessään selvitä hengissä, hetki hetkeltä.

Elokuvassa pääroolin näyttelee norjalainen Andrea Berntzen. Kyseessä on hänen uransa ensimmäinen päärooli, mutta teatteria opiskeleva Andrea tekee tästä huolimatta todella vaikuttavan suorituksen. Roolin vaikeutta lisää se, että käytännössä koko elokuva ja sen onnistuminen lepää Berntzenin hartioilla, mutta hän ei anna sen häiritä, vaan antaa kaikkensa ja onnistuu loistavasti.

Tarina on kuvattu perspektiivistä, joka asettaa katsojan tapahtumien keskiöön Poppe ei käytä laajoja kuvia, eikä selitä tapahtumia. Kaikki tapahtumat koetaan peloissaan olevien nuorten näkökulmasta. Elokuvaa tehdessä on selkeästi tehty päätös, että ampujalle ei anneta turhaa julkisuutta. Tämän vuoksi ampujaa ei nähdä elokuvassa kuin kerran, silloinkin epäselvänä hahmona.

Katsoja säikähtää jokaista laukausta siinä missä elokuvan nuoretkin, koska katsojaa ei varoiteta etukäteen. Ohjaajahan olisi voinut näyttää katsojalle, missä ampuja liikkuu, mutta tähän virheeseen hän ei sorru.

Vaikka elokuvan hahmot ovatkin fiktiivisiä, niin katsoja ei voi unohtaa, että kuvattu veriteko tapahtui oikeasti. Juuri tämä tosiseikka tekee elokuvan katsomisen vaikeaksi. Mutta tästäkin huolimatta en kadu yhtään, että saavuin katsomoon.

Teksti: Juho Kojima

Lähde: Nordisk Film

Kuva: Nordisk Film

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi