Äidin rakkaus pohjautuu narsismin vaarallisimpaan olemukseen

Monesti, kun perheessä asiat ovat hyvin, ei tule ajatelleeksi sitä, miten ne voisivat olla jossain toisessa perheessä. Aina ei asiat ole niin kuin ne näyttävät. Joskus voi olla pahojakin asioita taustalla, jotka osaltaan sitten selittää asioita.
Suomen Kansallisteatterin Omapohjassa on otettu käsittelyyn aihe, joka on hyvin arka ja omalla tavallaan sellainen, josta ei paljon haluta puhua. Marko Järvikallaksen kirjoittama ja Liisa Mustosen ohjaama Äidin rakkaus tuo esille juuri niitä asioita, jotka tänä päivänä saattaa olla hyvin arkipäiväisiä monessa perheessä.
Kun lähdetään ruotimaan tätä näytelmää ja sen sanomaa, niin se täytyy aloittaa jo käsiohjelmasta. Taitavasti tehdyssä käsiohjelmassa jo paneudutaan näytelmän aihealueeseen ja annetaan ensivaikutelma, joka usein tavallisessa elämässäkin tulee.
Käsiohjelmassa annetaan ymmärtää, että poika, Julius on vaikea tapaus, jopa hieman sairaskin. Annetaan ymmärtää, että yksinhuoltajana toimivan äidin elämä on rankkaa, johtuen juuri tämän pojan vaikeuksista.
Sitä samaa tämä äiti Saara, jota Kristiina Halttu mainiosti esittää, toitottaa miesystävälleen Tapanille. Hän antaa ymmärtää, että on liian aikaista kertoa suhteesta, koska Julius suhtautuisi siihen huonosti ja se voisi taas aiheuttaa vaikeuksia.
Juliuksen mielestä, jota näytelmässä esitti Markus Järvenpää, äidin seurustelu olisi ihan okei ja jopa toivottavaakin. Äiti siitä huolimatta kiistää asian, joka taas johtaa Juliuksen puolelta siihen pettymykseen äitiinsä, kun tämä valehtelee ja jää valheesta kiinni.
Näytelmä osoitti hyvin selkeästi sen, kuinka omistushaluinen ja jopa narsistinen tämä Saara on, tehden vahinkoa niin pojalleen kuin Eero Ahon esittämälle miesystävälleen. Tietyt asiat, kuten ehtojen antaminen sille, että voi rakastaa tätä, luovat mielikuvan siitä, kuinka sairas ihminen mieleltään tämä Saara on.
Äidin käyttäytyminen ja ne teot, mitä näytelmässä tapahtuu, saa Juliuksen ne tekemään. Äiti manipuloi poikaansa siihen, mikä on edessä. Mikäli Saara olisi ollut rehellinen, olisi Juliuksen ja Tapanin ensikontakti voinut olla parempi.
Nyt Saara oli manipuloinut Tapanin uskomaan Juliuksesta sen, että kyseessä on sairas poika ja hänen psykiatriset taipumuksensa saivat vallan huonolla menestyksellä. Julius taas suuttui äidilleen siitä, että hän kertoi omista yksityisasioistaan ja Tapani oli piilossa kuuntelemassa niitä. Se suututti Juliuksen ja aiheutti haluttomuuden tutustua Tapaniin.
Näytelmä oli erinomainen tarina siitä, millaista on eläminen manipuloivan narsistin kanssa, kuinka se uhri ei edes tajua olevansa tekemisissä sellaisen kanssa, vaan kokee hänet omakseen, kunnes vääjäämätön tuho tapahtuu eikä mikään ole sen jälkeen enää entisellään.
Voisi sanoa, että Äidin rakkaus oli onnistunut kokonaisuus, niin käsikirjoituksen, ohjaustyön kuin näyttelijävalintojen suhteen. Kaikki vaikutti näytelmässä niin aidolta ja rankkuudestaan huolimatta näytelmä oli mukaansa tempaava.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Suomen Kansallisteatteri

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi